Miksi Suomi ei ole mukana ydinasekieltosopimuksessa?

Ydinaseita on yritetty kieltää vuosikymmenten ajan. Vuonna 1968 solmittiin ydinsulkusopimus, joka astui voimaan kaksi vuotta myöhemmin.

Ydinsulkusopimuksen jälkeen muutamat maat ovat luopuneet ydinohjelmistaan. Sopimuksen ulkopuolelle ovat jääneet Intia, Israel ja Pakistan. Nämä maat ovat kehittäneet käyttöönsä ydinaseen. Sopimuksesta on irtaantunut myös Pohjois-Korea, joka jatkaa sotaista uhitteluaan.

Ydinaseettomuuteen sitoutuneet maat ovat turhaan odottaneet, että ydinasevallat ryhtyisivät vakavasti toteuttamaan niiden velvoitetta ydinaseriisuntaan.

Kaksi vuotta sitten yli 120 maata YK:ssa käynnisti neuvotteluprosessin, joka on viimein avannut tien ydinaseiden täyskieltosopimuksen hyväksymiseen. Euroopan Unionin liittoutumattomat maat Irlanti, Itävalta, Kypros, Malta ja Ruotsi olivat prosessissa alusta alkaen mukana ja Nato-maistakin Hollanti.

Miksi Suomi loisti poissaolollaan? Eikö Suomen etu olisi, että olisimme olleet aktiivisesti neuvotteluprosessissa mukana? Sillä olisimme antaneet viestin, että maamme ei missään oloissa laske turvallisuuttaan kenenkään ydinaseiden varaan.

Suomen ja Ruotsin olisi myös alusta alkaen kannattanut toimia yhdessä. Yhteisesiintyminen olisi antanut suuremman painoarvon neuvotteluissa.

Totta kai ydinaseriisunta edellyttää kaikkien ydinasevaltojen osallistumista. Uusi ydinasekieltosopimus kuitenkin osaltaan ylläpitää ja lisää painetta ydinasevaltojen suuntaan. Sopimus ei myöskään ole ristiriidassa ydinsulkusopimuksen kanssa.

Onko Suomella todella varaa jäädä jalkoihin? Kyse on meidän ja lastemme tulevaisuudesta.