Eduskuntatyö pääsi lomien kynnyksellä täyteen vauhtiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta, jonka puheenjohtajana toimin, valmisti ensimmäisen mietintönsä työurien pidentämiseen tähtäävästä hallituksen esityksestä. Siinä yli 58-vuotiaan työttömyysturva suojataan määriteltäväksi aiemmasta palkasta, jos hän työllistyy huonommin palkattuun työhön. Näin kannustetaan uuden työn vastaanottamiseen ja työurien pidentämiseen. Esitys on osa eläkepakettia – ja edellisen hallituksen valmistelema. Näitä hyviä päätöksiä onkin vielä ilo tehdä!
Mutta hallitusohjelman perusteella kissanpäivät ovat valiokunnassa ohi. Syksyllä jo tulevat käsittelyyn budjettilait mm. työttömyysturvan leikkauksista, sairausvakuutussäästöistä, vanhempainpäivärahojen heikentämisestä, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotuksesta jne. Luvassa on tiukka ja poliittisesti vaikea syksy. Ja sote odottaa vielä ratkaisuaan.
Hallitusohjelmassa luvataan myös edistää liikkumista ja siinä hallitus on kieltämättä jo onnistunut hyvin: kansalaiset ovat jo kahdesti lähteneet ympäri Suomen liikkeelle vastustaakseen ja osoittaakseen mieltään hallituksen linjauksia vastaan.
Ensin marssittiin lasten puolesta ”Vain kaksi kättä” –tapahtumassa. Liikkeellä oli tavallisia ihmisiä, isiä ja äitejä, nuoria ja vanhoja. Myös järjestöihmisiä, laidasta laitaan. Kaikenlaisia ihmisiä, jotka ovat huolissaan oman perheensä, läheistensä tai koko yhteiskuntamme tulevaisuudesta. Juttelin monien ihmisten kanssa ja kaikilla oli mielessä sama ihmettely ja suuttumus: Mitä hallitus on ajatellut, mitä Suomi voi voittaa sillä, että säästämme lapsista, heidän päivähoidostaan, varhaiskasvatuksestaan ja perusopetuksestaan?
Päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen, päivähoito-oikeuden rajaaminen, esiopetuksen hoidon järjestäminen kerhotoimintana sekä päivähoidon maksukorotukset löytyvät hallituksen ”kipeiden säästöjen” listalta. Moni asia tässä listassa osuu epäoikeudenmukaisesti lapsiin.
Tuntuu varsin kovalta politiikalta, että heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien vanhempien lapsia rangaistaan päivähoito-oikeuden supistamisella. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen lapsilta, etenkin jos syynä on vanhempien työttömyys, on epäoikeudenmukaista lapsia kohtaan. On häkellyttävää, että nuoret perheet joita työttömyys kohtaa, joutuvat siirtämään yhtäkkiä lapsensa puolipäiväiseen hoitoryhmään – ja huom. eri ryhmään, pois tuttujen kavereiden luota. Nuorilla perheillä työ- ja työttömyysjaksot ovat pätkissä. Työttömän vanhemmat pitää myös pystyä etsimään uutta työtä ja kurssittamaan itseään, palaamaan tarjottuun työhön nopeasti. Puolipäiväisen hoidon organisointi tuo monia käytännön ongelmia niin hoitopaikkoihin kuin perheisiin. Miten kaikki tämä aiotaan lainsäädännöllä organisoida, ei ole vielä tiedossamme.
Toinen mielenosoitus keräsi Kansalaistorille tuhansia nuoria, opiskelijoita ja sivistyksestä huolestuneita ihmisiä vastustamaan hallituksen miljoonien eurojen koulutusleikkauksia. Hallitus haluaa nopeasti ihmisiä työelämään ja etenkin ammatillisen koulutuksen kohdalla se näyttäisi tapahtuvan osaamistasoa laskemalla.
Hallitusohjelma ei tunnista mitenkään kaupungeissa asuvien ihmisten arjen kysymyksiä, puhumattakaan pääkaupunkiseudun ja Helsingin tarpeita. Asumisen hinta, työn ja perheen yhteensovittaminen, kaupungit uuden taloudellisen toiminnan moottoreina – tämä näkemys huutaa poissaoloaan. Hallitus ei näe pitkälle, mutta myös tämän hetken tarpeet jäävät näkemättä.
Eduskunnassa käytiin alkuviikolla keskustelu hallituksen lisätalousarviosta, joka ei vastaa sentilläkään työllisyysrahojen akuuttiin tarpeeseen ja aloittaa lisäksi rajun kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksen. SDP jätti lisäbudjettiin vastalauseen yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa. Uutisointia asiasta esim. Ylen sivulla.
Eduskunnan istuntotauko on nyt alkanut ja istunnot jatkuvat syyskuun alussa. Heinäkuussa nautitaan Suomen suvesta ja monista kesätapahtumista. Elokuussa on monin tavoin valmisteltava alkavaa haastavaa istuntokautta. Siihen saakka, hyvää kesää.
Jaa tämä artikkeli