Sain tänään torstaina ilon emännöidä Suomen nuoriso yhteistyö – Allianssin eläkeseminaaria eduskunnan pikkuparlamentissa. Kiitos vielä hyvistä asiantuntijapuheenvuoroista ja tuoreista näkökulmista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että myös nuorisojärjestöt ovat ottaneet eläkekeskustelussa aktiivisen roolin. Yleisesti ajatellaan, että eläkeasiat eivät kiinnosta ihmisiä ennen kuin muutamia vuosia ennen omien eläkepäivien koittamista. Seminaarissa käsiteltiin monia näkökulmia, joista mediassakin on erityisesti esiin noussut eläkeläisköyhyys.

Eläkeläisten köyhyys – kuten kaikkien muidenkin ihmisten köyhyys – on yhteiskunnallinen ongelma ja siihen tulisi oikeudenmukaisella politiikalla puuttua. Eläkeikäisten köyhyys kasautuu usein yksin asuville, pieniä palkkatuoja saaneille tai lapsia kotona hoitaneille naisille. Monet pientä eläkettä saavat ovat ottaneet yhteyttä, kun rahat eivät riitä elämiseen. Sipilän hallituksen toimet ovat entisestään vaikeuttaneet pientä eläkettä saavien päivittäistä selviytymistä. Lääkemenojen nousu ja palvelumaksujen nostaminen osuu kaikkein pahimmin juuri pientä eläkettä saaviin ihmisiin. Viestejä saapuu, että osa joutuu valitsemaan ruuan tai lääkkeiden hankkimisen välillä.

Pientä eläkettä saavien käteen jäävien tulojen määrää voidaan nopeimmin korjata eläkkeensaajan asumistuen kautta sekä huolehtimalla, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut sekä lääkemenot pysyvät alhaisina.
Korkeiden asumiskustannusten Helsingissä pitää kaavoittaa ja rakentaa reippaasti nykyistä enemmän kohtuuhintaisia asuntoja.

Nuorten huolena on työurien jatkuvuus ja sen myötä eläkkeiden rahoituksen varmistaminen. Työelämän rakennemuutos on ollut käynnissä jo pitkään eikä loppua tunnu olevan näköpiirissä. Digitalisaatio ja robotisaatio muuttaa työn luonnetta ja monet nykyiset ammatit ja tai työtehtävät poistuvat ja muuttavat luonnettaan. Seminaarin ilmapiiri oli kuitenkin toiveikas. Työ muuttuu, mutta samalla on huolehdittava, että kaikesta työstä edelleen kertyy eläkettä.