Helsinki on rakas kotikaupunkini, joka on tarjonnut minulle paljon. Helsingin yliopistossa opiskelin maisteriksi työn ja perheen ohessa. Kaupunginvaltuustoon nousin itähelsinkiläisestä lähiöstä. Lähiöiden elämä on siivittänyt politiikan päätöksiäni valtuustossa, eduskunnassa ja toimiessani opetus- sekä sosiaali- ja terveysministerinä. Kansalaisjärjestötyöni kautta haluan pitää juureni vahvasti kiinni ihmisten arjessa. Haluan, että Helsinki on innostava, turvallinen ja tulevaisuususkoinen kaupunki, jossa ketään ei jätetä oman onnensa nojaan.

Lapseni Helsingissä kasvattaneena tiedän, miten tärkeitä kaupungin tarjoamat palvelut ovat selviytymiselle. Olen ollut ajamassa ja päättämässä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta sekä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Lapsiperheiden arjen toimivuus on minulle sydämenasia.

Helsingissä yksinelävät ihmiset joutuvat usein liian tiukille. Moni joutuu kantamaan suurta huolta ikääntyneistä vanhemmistaan, jotka asuvat yksin. Nuorilla pätkätyöt, pienet palkat sekä ahdas ja kallis asuminen tuntuvat kohtuuttomalta yhtälöltä. Helsingin asuntopolitiikan on tuettava parempaa ja kohtuuhintaista asumisen tasoa yksineläville ja lapsiperheille.Tavallisen ihmisen, hoitajan tai myyjän palkoilla on voitava tulla toimeen myös Helsingissä.

Helsinki on koulutus- ja kulttuurimyönteinen kaupunki. Tätä haluan vahvistaa ja laajentaa koskemaan koko kaupunkia – myös lähiöiden ihmisiä. Lasten tulevaisuutta ei saa määrittää jakautuminen hyviin tai huonoihin kouluihin asuinalueen perusteella. Kulttuuri tulee tuoda kaikkialle, ei vain Esplanadin puiston ympäristöön.

Haluan nähdä Helsingin, jossa kaikki pidetään mukana. Tähän työhön minulla on vahva kokemus, osaaminen ja intohimo. Sitä tarjoan nyt kaupunkilaisten käyttöön.