Sosiaalinen hyvinvointi on taloudellisen menestymisen edellytys

Vieraillessani viime viikolla OECD:n työministerikokouksessa puhuimme työministerikollegoiden kanssa siitä, kuinka työmarkkinoista rakennetaan entistä kestävämpiä ja vihreämpiä koronakriisin mullistusten jälkeen. Havaitsin, että talouskeskustelun sävyissä oli tapahtunut tervetullut muutos: sosiaalipolitiikka on tullut voimakkaasti talouspolitiikan rinnalle. Enää ei ajatella, että sosiaalinen hyvinvointi ja sen edistäminen ovat jarruina yhteiskuntien taloudelliselle menestykselle. Ne ovat pikemminkin taloudellisen menestyksen edellytys.

Myös EU:ssa olemme tottuneet vertailemaan ja seuraamaan jäsenmaiden menestystä erityisesti taloudellisin mittarein. Viime vuosina myös sosiaalisten mittareiden painoarvo on kasvanut, mutta tehtävää sosiaalisen Euroopan vahvistamiseksi riittää edelleen.

Jotta EU voi kehittyä oikeudenmukaisena talousalueena ja arvoyhteisönä, on pidettävä huolta siitä, että eri jäsenmaiden kesken tai maiden sisällä ei ole liian suuria eroja sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Sosiaalinen hyvinvointi kattaa esimerkiksi työllisyyden, köyhyyden vähentämisen ja koulutusmahdollisuudet. Tarvitsemme hyviä käytänteitä ja esimerkkejä jakoon. Eilen torstaina puheenvuorossani Luxemburgissa työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden –neuvostossa kerroin Työkanava oy:sta, joka tarjoaa tulevaisuudessa kaikkein vaikeimmin työllistyville polun palkkatyöhön. Työvoimapula toivottavasti avaa yritysten silmät näkemään paremmin mahdollisuudet työllistää erilaisia ihmisiä. 

Keskustelimme myös tällä viikolla työllisyys- ja sosiaaliministereiden neuvostokokouksessa Belgian ja Espanjan esittämästä sosiaalisten epätasapainotilojen menettelystä (Social Imbalances Procedure). Menettelyn tavoitteena olisi tunnistaa ja puuttua ajoissa sellaisten sosiaalisten epätasapainotilojen syntymiseen, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti yksittäisen jäsenvaltion, euroalueen tai koko EU:n työllisyystilanteeseen ja elinoloihin. Menettelyssä havaituista ongelmista ei tulisi jäsenvaltioille juridisia seuraamuksia, vaan positiivisia muutoksia edistettäisiin tuen avulla.

Näkemykset esityksestä ovat jakautuneet, mutta minusta on tärkeää nostaa sosiaalisia mittareita taloudellisten rinnalle, vaikka aloite ei juuri tässä muodossa etenisikään konkreettisiksi toimiksi. Tämä korostaisi sitä, ettei taloudellisia tavoitteita tule edistää sosiaalisen kehityksen ja tasa-arvon kustannuksella.

Tätä näkemystä tukevat myös havainnot Suomen korona-ajan politiikasta: toisin kuin finanssikriisin aikana, lähtökohtana oli tukea ihmisiä ja yrityksiä pahimman yli. Kepin käytön sijaan levitimme turvaverkot, joiden avulla ehkäisimme laajojen lomautusten muuttumista työttömyydeksi ja yritysten ahdingon pitkittymistä. Koronan aiheuttama taloudellinen kuoppa jäi Suomessa pieneksi ja hyvä vire taloudessa on tukenut työpaikkojen säilymistä sekä uusien syntymistä. Nyt työllisyysaste on kivunnut mittaushistorian ennätyslukemiin liki 74%.

Kriisiaikoinakaan taloudellista käännettä ei pidä tavoitella sosiaalisen hyvinvoinnin kustannuksella. Tämän muistijäljen haluaisin jäävän pysyvämmin myös EU:n rakenteisiin.

Kommentit

Jätä kommentti