Toimiessani työministerinä Marinin hallituksessa saimme vietyä eteenpäin monia, isoja uudistuksia ja työllisyys nousi ennätyslukemiin. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että hallituskauden aikana kohdattiin suuria yhteiskuntaamme mullistaneita kriisejä, joista piti huolehtia samaan aikaan.

Voin kokemuksesta sanoa, että työmarkkinajärjestöt pystyvät kyllä neuvottelemaan ja sopimaan, jos kunnioitusta kaikkia osapuolia kohtaan löytyy ja keskusteluun on todellista halua.

Esimerkiksi koronapandemian aikana työmarkkinajärjestöjen kanssa löydettiin nopeasti yhteisiä ja tasapainoisia ratkaisuja, joilla tilanteen vakavuudesta huolimatta pystyttiin monin tavoin vähentämään haitallisten ilmiöiden määrää ja vaikutuksia.

Työministerinä käynnistin myös työmarkkinajärjestöjen ja asiantuntijoiden välille prosessin, jossa etsittiin ratkaisuja tuottavuuden ja työvoiman saatavuuden parantamiseksi Suomessa. Lopputuloksena yhteisymmärryksessä syntyi Suomen suunta -raportti.

Politiikkasuosituksia, joiden nähtiin vauhdittavan talouskasvua, syntyi monelle osa-alueelle, kuten innovaatiopolitiikkaan, elinkeinorakenteen muutokseen, julkisen sektorin tuottavuuteen ja työhyvinvointiin. Raportti ei todellakaan jäänyt tyngäksi, vaan siinä esiteltiin 75 konkreettista toimenpidettä tälle vaalikaudelle.  

Raportin lopussa todettiin vielä: ”Löydämme Suomelle suunnan yhdessä. Hyvä vuoropuhelu lisää luottamusta tulevaisuuteen.”

Vain muutama kuukausi myöhemmin toimintansa aloittanut Orpon hallitus valitettavasti unohti tämän faktan ja on puuttunut jo vuosikymmeniä hyvin toimineeseen sopimisen kulttuuriin. Tämä on ajanut työmarkkinat kaaokseen.

Hallitus on viemässä Suomea toiseen suuntaan kuin mitä myös EU-tasolla on tunnistettu työmarkkinoiden vakaiksi ratkaisuiksi. Viime hallituskaudella nimittäin neuvoteltiin ja saatiin lopulta sovittua EU:n vähimmäispalkkadirektiivistä. Sen mukaan kaikkien jäsenvaltioiden tulee edistää työehtosopimusneuvotteluja ja pyrkiä lisäämään työehtosopimusten kattavuutta.

Samalla jäsenmailta edellytetään, että työmarkkinaosapuolten valmiuksia osallistua palkkaneuvotteluihin vahvistetaan ja kehitetään. Työmarkkinajärjestöjen saatavilla olevaan tietoon ja työntekijöiden ja ammattijärjestöjen edustajien sekä työmarkkinajärjestöjen suojaan häirinnältä ja syrjinnältä kiinnitetään myös huomiota.

Työmarkkinaosapuolten vetäminen erilleen tilanteessa, jossa vaadittaisiin yhteen hiileen puhaltamista, ei ole viisasta. Ainoastaan hallitus voi ratkaista aiheuttamansa sotkun. Se onnistuu vain aitojen neuvotteluiden kautta vuoropuhelun ja sovinnon perinteitä kunnioittaen.