Hallitus jatkaa lyhytnäköisten leikkausten tiellä

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan demariryhmämme jätti tänään eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon hallituksen julkisen talouden suunnitelmasta. Sipilän hallitus jatkaa aloittamallaan tiellä, ja leikkaa edelleen niiltä ihmisiltä, joiden elämä on eri syistä sidoksissa yhteiskunnan antamaan tukeen. He ovat taloudellisesti vaikeimmassa asemassa olevia ihmisiä: lapsia, lapsiperheitä, pienipalkkaisia ihmisiä, vammaisia, eläkeläisiä ja opiskelijoita. Heihin kohdistuvat niin etuuksien kuin palveluidenkin leikkaukset sekä omavastuiden ja asiakasmaksujen korotukset. Edelleenkään hallitus ei ole tehnyt uskottavia vaikutusarvioita säästöjen yhteisvaikutuksista.

Erityisinä säästöpolitiikan kärsijöinä ovat pienituloiset ikäihmiset. Heihin kohdistuvat myös vanhuspalvelulakiin ja vanhuspalveluiden henkilöstömitoitukseen suunnitellut heikennykset. Vanhustenhoivaa olisi kuitenkin säästöjen sijaan kehitettävä. Hoitomenojen kasvun hillintää edistetään parhaiten ennaltaehkäisevillä palveluilla sekä koti-, perhe- ja lyhytaikaista kuntouttavaa hoitoa kehittämällä. Olennaista on, että vanhuspalveluiden kehittämisessä noudatetaan vanhuspalvelulain tarkoitusta, eli taataan ikäihmisille oikeus turvalliseen, merkitykselliseen ja arvokkaaseen elämään.

Myös sote-uudistus on saanut aivan uuden suunnan. Aiemmin uudistuksella tavoiteltiin sote-palveluiden saatavuuden parantamista, saumattomia palveluketjuja, terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää ja vaikuttavaa palvelurakennetta. Nyt hallituksen ykköstavoitteena on luoda sosiaali- ja terveysmarkkinat ja pakkoyhtiöittää julkiset palvelut. Hyvinvoinnin sijaan yhä enemmän puhutaan kolmen miljardin säästöstä, mutta usko tämän tavoitteen saavuttamiseen on alkanut horjua jopa hallituspuolueissa.

Meidän mielestämme yhdessä rakennettua ja rahoitettua julkista hyvinvointi- ja terveyspalvelujärjestelmää ei saa uhrata kilpailulle ja yksityiselle voitontavoittelulle. Tällainen sote-malli ei lisää terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa eikä tuo kustannussäästöä pidemmällä aikavälillä. Nyt on vaarana, että tiukka aikataulu ja uudistuksen mittakaava johtavat hätäisiin ratkaisuihin, joista ei ole myöhemmin enää paluuta.

On sääli, että samalla kun hallitus tekee rajuja säästöjä, se laiminlyö osa-alueita, joilla olisi todellista uudistamisen tarvetta. Perhepolitiikka on tästä hyvä esimerkki. Yksi merkittävin tekijä Suomen alhaisen työllisyysasteen takana on synnytysikäisten naisten vähäinen osallistuminen työmarkkinoille. Syynä on useimmiten lasten hoito, joka on meillä keskittynyt äideille huomattavasti vahvemmin kuin muissa Pohjoismaissa.

Sipilän hallitus on puhunut paljon työllisyyden parantamisesta, mutta tähän mennessä se ei ole tuonut yhtään uutta ehdotusta, joilla perhevapaita voitaisiin jakaa tasaisemmin tai työn ja perheen yhteensovittamista helpottaa. Sen sijaan se on rajoittanut päivähoito-oikeutta ja kasvattanut ryhmäkokoja, ja nyt se korottaa myös päivähoitomaksuja. Näillä toimilla hallitus vähentää päivähoitoon osallistumista ja nostaa äitien työllistymiskynnystä.

Ainoa uusi ehdotus on 2500 euron kertakorvaus, joka maksettaisiin äidin työnantajalle. Tämä ei kuitenkaan edistä perhevapaiden tasaisempaa jakautumista, se voi yli- tai alikompensoida todellisia kustannuksia, ja kaiken lisäksi mallin on arvioitu maksavan jopa 100 miljoonaa euroa.

Mielestäni perhevapaajärjestelmää tulisi kehittää ja luoda vapaiden käyttöön nykyistä joustavampia mahdollisuuksia, joilla voidaan vastata myös työnantajien odotuksiin kustannusten tasaamisesta. Lainsäädännön tulisi tunnistaa erilaiset perheet ja niiden erilaiset elämäntilanteet, ja kohdella kaikkia tasapuolisesti.  Esim. palkansaajajärjestöt ovat esittäneet viime aikoina erittäin hyviä avauksia perhevapaiden kehittämiseksi. Hallituksen on syytä ottaa vakavasti nämä ehdotukset, jotka tukevat työllisyyden kasvua ja auttavat luomaan nykyaikaisemman perhevapaajärjestelmän.