Kulttuuri- ja taideala on vaatinut valtion kulttuuribudjetin nostamista prosenttiin valtion menoista koronaa edeltävästä 0,8 prosentin tasosta. Tämä on kohtuullinen vaatimus ja sosialidemokraatit ovat siihen yhtyneet. Tavoite on realistisesti saavutettavissa tekemällä osasta koronan jälkeen tehdyistä kulttuurialan tukitoimenpiteistä pysyvä osa valtion menoja, etenkin jos samalla tarkastelemme kriittisesti valtion muita menoja, esimerkiksi tehottomia, kilpailua vääristäviä tai ympäristölle vahingollisia yritystukia.

Elinvoimainen ja monipuolinen kulttuuri on itseisarvo. Olen toiminut Helsingin kulttuuriasioista vastaavana apulaiskaupunginjohtajana ja tiedän, että kulttuuri on paljon muutakin kuin ooppera tai sinfoniaorkesterit. Se on bändikämppiä ja taidetyöpajoja, valtiollisella tasolla esimerkiksi perinnekäsitöiden ja kyläseuratoiminnan tukea.

Näin kohtaamieni ihmisten ja kulttuuritoimialan tekemistä selvityksistä, kuinka paljon iloa, hyvinvointia ja mahdollisuutta elämyksiin ja kokemuksiin kulttuuri ihmisille tarjoaa. Tämän koko kuva ei mahdu tilastoihin tai selvityksiin, saati että se olisi mitattavissa rahassa. Kuitenkin puhtaasti taloudellisillakin mittareilla kulttuuriin käytetyt veroeurot ovat harvinaisen tehokkaita. Kyseessä ei todellakaan ole mikään ylellisyysmeno, johon on varaa investoida sitten, jos kaikesta muusta sattuu ylitse jäämään.

Kulttuuriala tuottaa 3-5 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, työpaikoista ja kulutuksesta. Julkiseen rahoitukseen nähden jo yksin tämä on huikea saavutus. Suhteessa saamaansa valtiolliseen rahoitukseen kulttuuripalvelut ja taidealojen ammattilaiset tuottavat suomalaiseen yhteiskuntaan valtavasti hyvää. Meidän on puolustettava kulttuurin rahoitusta myös ensi vaalikaudella. Anna äänesi elävän kulttuurin puolesta.