Pariisissa perehdyin Afrikan ongelmiin

Afrikan maiden elinolojen parantamiseen on herättävä. Muutokseen on saatava naiset ja nuoret mukaan.

Nämä ajatukseni vain vahvistuivat kun edustin Suomea Ranskan kansalliskokouksen järjestämässä Afrikkaa koskevassa kokouksessa. Kokouksessa oli läsnä Saharan eteläpuolisen alueen maiden parlamenttien puhemiehiä sekä edustus mm. YK:sta, Maailman Pankista, komissiosta sekä Afrikan taloudellisista ja kehitysjärjestöistä.

Burkina Fason, Nigerin, Malin, Mauritanian ja Tšadin muodostamaa Saharan eteläpuolista aluetta kutsutaan Sahel-maiksi.
Kokouksen tarkoituksena oli etsiä keinoja pysyvään rauhaan ja yhteiskunnalliseen vakauteen.

Sahelin alueen ongelmat ovat suuria. Syntyvyys on huipussaan. Alueen naiset synnyttävät 6-8 lasta ja tyttöjen koulutus keskeytyy varhaisten raskauksien vuoksi. Aavikoituminen uhkaa kuivuuden myötä, juomavedestä on pulaa. Suuri osa ihmisistä elää ilman sähköä. Köyhyys ja nälänhätä saavat nuoret miehet turvautumaan ääriliikkeisiin.

Malin vallankaappaus ja sitä seuranneet levottomuudet saatiin rauhansopimuksella aisoihin 2015. Ääri-islamilaiset järjestöt, terroristit ja muu rikollisuus tekevät kuitenkin koko Sahel-alueesta edelleen asukkailleen turvattoman.

Meidän kaikkien etu Euroopassa on suunnata huomio tämän alueen vakaiden olojen juurruttamiseen. Alueen nuoret ihmiset eivät tällä menolla voi työllistyä eikä tulla toimeen.

Ranskan ja muiden EU-maiden tavoitteena on nyt vakauttaa aluetta niin, ettei sieltä lähtisi liikkeelle uutta siirtolaisaaltoa kohti Eurooppaa.

Puheenvuorollani halusin kertoa, että raskaiden ja repivien kriisien jälkeen yhteiskunnallinen kehitys on mahdollista. Kerroin puheenvuorossani, miten Suomi kehittyi sisällis- ja toisesta maailmansodasta huolimatta nykyiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi alle sadassa vuodessa. Tasa-arvo ja koulutus ovat ollut olleet avainasemassa.

Nostin esiin, miten Suomi antoi ensimmäisenä maailmassa naisille täydet poliittiset oikeudet: oikeuden äänestää ja olla ehdokkaana vaaleissa. Naisten mukanaolo kaikessa päätöksenteossa näkyy politiikan sisällössä. Kestävää rauhaa ja turvallisuutta ei voi saavuttaa, jos toinen puoli väestöstä jätetään yhteiskunnallisen vaikuttamisen ulkopuolelle.

Toimme esiin myös, että Suomi tukee ulkopolitiikassaan naisten roolin vahvistamista rauhanvälityksessä ja –neuvotteluissa. Tätä ei voi jättää sotaherrojen temmellyskentäksi.

Nostin esiin puheenvuorossani sosiaalisen luottamuksen merkityksen yhteiskuntien rakentumiselle. Pohjoismaiden kokemus on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisten keskinäinen luottamus sekä luottamus viranomaisiin, edistää niin taloudellista kuin yhteiskunnallistakin kehitystä.

Jos pohjoismaisesta menestystarinasta olisi käsikirja, siinä olisivat ainakin seuraavat kappaleet: avoimuus, läpinäkyvyys ja korruption kitkeminen kaikissa muodoissaan, koulutukseen panostaminen, työttömyyden vähentäminen, kansalaisyhteiskunnan tukeminen ja hyvinvointimalli, joka estää yhteiskunnallisen luokkajaon.

Saharan alueen eteläpuolella sijaitsevien maiden suuri ongelma on aavikoituminen ja juomaveden puute. Maat elävät maanviljelystä, mikä tekee elämän arvaamattomaksi kuivuuskausien iskiessä.

Nostin puheessani esiin suomalaisen metsäalan osaamisen ja että sitä hyödynnettäisiin kamppailussa aavikoitumista ja kuivumista vastaan. Kerroin että presidentti Tarja Halonen toimii aavikoitumista vastaan YK:n aavikoitumissopimuksen hyvän tahdon lähettiläänä.

Kokouksen lopputuloksena perustettiin Sahel-maiden parlamentaarikkojen verkosto, jollaista ei aiemmin ole ollut olemassa. Verkosto voi parhaimmillaan tarjota mahdollisuuden kansanedustajille välineen vaikuttaa alueen yhteiseen. Se luo mahdollisuuden edustajille seurata, mitä alueella rahoitetuissa kehityshankkeissa oikeasti tapahtuu.

Verkoston perustamisesta tuli mieleeni Pohjoismaiden Neuvosto. Se on kansanedustajien verkosto, joka on kehittynyt upeaksi välineeksi Pohjolan yhteistyölle.