Puheeni eduskunnan demokratiapäivässä

Demokratia ei ole itsestäänselvyys. 2,5 miljardia ihmistä asuu laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan maissa, joissa demokratian tila on taantunut. Demokratian tila on maailmanlaajuisesti heikentynyt viime vuosien aikana tasolle, jolla se oli pian Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 25 vuotta sitten.

Tutkimus kertoo myös, että vain 15 prosenttia maailman ihmisistä elää valtioissa, joissa naisilla on edes suurin piirtein samat mahdollisuudet poliittiseen valtaan kuin miehillä.

Kotimaisessa keskustelussa poliitikkojen puheissa ja mediassa ovat vilahdelleet viime vuosina termit kuten demokratian kriisi ja rikkimennyt politiikka. Demokratian tila on siis erityisen ajankohtainen keskustelun aihe juuri nyt.

Selvää on, että poliittinen kenttä ympärillämme on muuttunut nopeasti. Populismin nousu Euroopassa ja USA:ssa on huolestuttava ilmiö. Populistiset ja kansallismieliset voimat ovat edenneet demokraattisissakin maissa, ja vihapuhe muun muassa maahanmuuttajia vastaan on yleistynyt.

Tämä muutos on heikentänyt myös kansalaisyhteiskunnan roolia ja mahdollisuuksia maailmalla. Yhdistymis-, kokoontumis- ja sananvapaus ovat kuitenkin demokratian perusta. Tämä perusta tarvitsee jatkuvaa tukea.

Jos demokratian tulevaisuus halutaan maailmalla pelastaa, minkä varaan toivo kannattaa rakentaa? Viime aikoina on nostettu keskiöön globaali kansalaisyhteiskunta, kun puhutaan demokratian turvaamisesta. Tällöin puhutaan kansalaisjärjestöjen kansainvälisestä työstä yli kansallisvaltiorajojen.

Suomessa perustuslain mukainen edustuksellinen demokratiamme perustuu luottamukseen. Kansalaisten luottamukseen heidän valitsemiinsa päättäjiin. Nähtävissä on kuitenkin ollut, että kansalaisten luottamus edustuksellisen demokratian kykyyn ratkaista yksin ongelmia on heikentynyt. Ei vain täällä Suomessa, vaan monissa muissakin maissa.

Tämä kehitys on otettava vakavasti. On tärkeää pysähtyä pohtimaan, millaisilla keinoilla luottamuksen ilmapiiriä voidaan vahvistaa ja edistää kansalaisten osallistumisen mahdollisuuksia.

Suomessa kansalais- ja järjestötoiminta on aktiivista. Vahva kansalaisyhteiskunta luo edellytyksiä sille, että kansakunta voi menestyä monilla eri mittareilla mitattuna. Ilman vahvaa kansalaisyhteiskuntaa Suomi ei olisi nykyinen demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta. Kansalaisten aktiivisuus, yhteisöllisyys ja tasa-arvo ovat mahdollistaneet omalta osaltaan Suomen menestystarinan.

Erityisen tärkeää on, että kansalaisyhteiskunnan kautta ihmiset voivat osallistua eri tavoin itseään, yhteisöä ja koko yhteiskuntaa koskettaviin heille tärkeisiin asioihin. Järjestöihin on kertynyt erityisasiantuntemusta, joka on tehnyt järjestöistä uskottavia ja arvostettuja toimijoita julkisen ja yksityisen sektorin rinnalla. Onkin tärkeää, että eduskunnan käsittelyssä olevan sote-uudistuksen yhteydessä varmistetaan järjestöjen toiminnan jatkuvuus.

Monet yhteiskunnallisen muutoksen aloittaneet keskustelut lasten tai naisten oikeuksista, rasismista tai ympäristön tilasta ovat pitkälti olleet kansalaisyhteiskunnan toimijoiden synnyttämiä ja johtaneet lopulta lainsäädäntöön tai kuntien vakiintuneiksi käytännöiksi. Yksinäisten äitien asema, päihdeäitien kuntouttaminen, äitiyspakkaus tai lasten leikkipuistoruokailu ovat tällaisia konkreettisia esimerkkejä, jotka herättävät myös kansainvälistä kiinnostusta.

Demokratia ja yhteiskunnallinen tasa-arvo kulkevat käsi kädessä. Siksi eriarvoistumiskehitykseen on puututtava kotimaassa ja Euroopassa. Tarvitsemme myös yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa, joka perustuu yhteisesti sovittuihin sääntöihin ja oikeudenmukaiseen vastuunjakoon.

Kansainvälinen korruptioindeksi kertoo, että Suomi on yksi maailman vähiten korruptoitunut maa. Alhaisen korruption maille on tyypillistä hallinnon avoimuus, laaja lehdistönvapaus sekä riippumattomat tuomioistuimet.

Eri maissa vieraillessani olen useasti havainnut, kuinka suomalainen demokratia maailmalla tunnetaan vahvuutenamme. Muun muassa Suomen monipuoluejärjestelmä ja naisten osallistuminen politiikkaan ovat asioita, joista on haluttu viedä oppia maailmalle.

Maailmanlaajuinen työ demokratian ja tasa-arvon edistämiseksi on tiivistynyt YK:n kestävän kehityksen periaatteisiin. Kestävä kehitys on tapa ajatella, toimia ja kantaa vastuuta yhteisestä maapallostamme ja sen asukkaista. Se on ajattelu- ja toimintakehikko, jonka kautta kestävää ympäristön tilaa ja yhteiskunnallista kehitystä voidaan viedä konkreettisesti eteenpäin.

Suomi on yltänyt monilla yhteiskunnan osa-alueilla maailman kärkeen ja se ei ole sattumaa. Sata vuotta sitten Suomi oli köyhä kehitysmaan tasolla oleva maa. Maailman politiikan tilanne, vakiintumaton demokratia ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus johtivat maamme raatelevaan sisällissotaan. Tästä kaikesta on selvitty. Se on ollut mahdollista vain rakentamalla luottamusta ja tekemällä yhteistyötä yli poliittisten blokkirajojen.

Suomessa koulutus ja sivistys on nähty yhteisenä kansalaisten perusoikeutena. Peruskoulun myötä olemme voineet turvata parhaan mahdollisen opetuksen ja oppimistulokset kaikille lapsille perhetaustasta riippumatta.

Tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen, korkea osaamistaso ja korkeatasoinen tutkimus ovat avaimet kehitykselle. Se on luonut pohjan innovaatioille ja osaamiseen perustuvien uusien työpaikkojen syntymiselle.

Opetusministerinä toimiessani vierailin useissa maissa puhumassa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, kun koululaisemme saavuttivat ensimmäiset huipputulokset Pisa-vertailussa.

Puhuessani koulutuksesta haluan aina korostaa, että ei ole olemassa oikotietä onneen. Peruskoulu on onnistunut oppimistulosten kaventamisessa, sillä se perustuu kaikille annettavaan maksuttomaan koulutukseen, jonka rinnalla ei ole vahvaa yksityiskouluverkostoa. Opettajien koulutustaso on korkea ja heidän osaamisensa hyödyttää kaikkia lapsia taustasta riippumatta. Periaatteena on, että jokaisen lähikoulun on oltava paras koulu. Tästä on pidettävä kiinni.

Demokratia on kuten tasa-arvo – se ei ole koskaan valmis. Demokraattinen kehitys ja eteneminen ei ole myöskään itsestään selvyys, sen olemme nähneet.

Euroopan Unioni on voimavara ja väline demokratian edistämiseksi. Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt yhteistyö vakautti rauhan rakentamista sodan raunioille. Usein unohtuu, että Euroopassa oli vielä 70-luvun alkuvuosiin saakka sotilas- ja diktatuurihallitukset Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa. Entisissä itäblokin maissa vapautuminen tapahtui vasta 1980-luvun lopussa ja 90-luvun alussa.

Euroopan Unioni on koonnut kansallisvaltioita yhteen samalle arvoperustalle. Tätä kaikkea vasten peilattuna viime aikojen tapahtumat Unkarissa ja Puolassa ovat vakavia. Euroopan Unionilla on tärkeä rooli tukea demokratiaa ja kansalaisten vapausoikeuksia puolustavia voimia.

Sosiaalinen media on avannut valtavat mahdollisuudet edistää ymmärrystä ihmisoikeuksista ja helpottanut kommunikaatiota. Tämä on hieno asia. Mutta samalla kohtaamme uusia haasteita, jotka liittyvät vihapuheeseen, vainoamiseen tai hybridivaikuttamiseen myös yli valtioiden rajojen.

Siksi on tärkeää, että olemme valppaina ja vahvistamme kaikkien kansalaisten valmiutta mediakriittisyyteen ja kykyyn erottaa valeuutiset totuudesta.