Puhuin tänään Kansanopistojen rehtoripäiville sivistystyön tulevaisuudesta. Aihe on tärkeä, koska Suomen menestyminen riippuu sivistyksestä ja osaamisesta myös tulevina vuosina. Lue koko puheeni alta.

Arvoisat kuulijat,

On hienoa saada olla tänään puhumassa teille sivistystyön tulevaisuudesta.

Vapaalla sivistystyöllä on tärkeä rooli suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ja erityisesti aikuisväestön oppimisen edistämisessä. Suomessa on vahva elinikäisen oppimisen periaate, jota vapaan sivistystyön toimijat edistävät konkreettisesti.

Vapaata sivistystyötä ohjaavat monet suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeät päämäärät. Kuten vapaata sivistystyötä koskevassa laissa kirjoitetaan, vapaan sivistystyön tavoitteena on edistää muun muassa ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden ja kestävän kehityksen toteutumista.

Tehtävän lakisääteisyys tarkoittaa sitä, että lain tasollakin vapaan sivistystyön rooli on tunnustettu tärkeäksi osaksi yhteiskuntamme rakennetta.  

Vapaan sivistystyön keskeinen osa olette te, kansanopistot ja teidän toimintanne. Kansanopistoja on toiminut maassamme pitkään – jo paljon ennen Suomen itsenäistymistä. Kansanopistoissa on siis nähty yhteiskuntamme muutosta ja oltu mukana tukemassa ihmisten tietojen ja taitojen karttumista sekä hyvinvointia.

Hyvät Rehtoripäivien osanottajat,

Suomi ja koko maailma on isojen haasteiden edessä.

Meillä on käynnissä teollista vallankumousta vastaava muutos. Teknologian kehitys, digitalisaatio ja tekoäly vauhdittavat työelämässä käynnissä olevaa murrosta. Ilmastonmuutos ja luontokato haastavat meitä myös löytämään uudenlaisia tapoja tehdä ja toimia.

Suomalaisessa työelämässä on myös mukana yhä enemmän Suomen ulkopuolelta tänne muuttaneita. Näemme, että kulttuuri on muuttumassa ja vastakkainasettelu on lisääntynyt yhteiskunnissa. Näemme sen kaikkialla, niin Suomessa kuin muualla Euroopassakin.

Hyvät ystävät, tähän kaikkeen me pystymme vastaamaan vain huolehtimalla kaikkien, koko yhteiskunnan laajasta osaamisesta ja sivistyksestä.

Sivistys ja osaaminen ovat Suomen menestyksen selkäranka. Suomi pärjää jatkossakin vain sillä, että meiltä löytyy osaavia tekijöitä ja että panostamme osaamiseen ja sivistykseen. Pärjäämme globaalissa kilpailussa laadulla, tiedoilla ja taidoilla, emme sillä että alamme tinkiä työntekijöiden oikeuksista tai lähdemme kilpailemaan pelkällä hinnalla.

Suomen menestyksen vahvuutena on ollut tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa jokainen on voinut oppia ja opiskella niin pitkälle kuin on halunnut. Oppimisen ei ole tarvinnut loppua nuorelle iälle, vaan sitä on voinut jatkaa matkan varrella.

Jatkuvan oppimisen tukeminen on ollut keskeistä siinä, että ihmisten osaaminen on pysynyt muuttuvan yhteiskunnan mukana. Jatkuvan oppimisen taustalla olevassa ajatuksessa ihmisen ei tarvitse löydä lukkoon elämänsä suuntaa jo nuoruudessa, vaan suunnan vaihtaminen ja oman työmielenkiinnon löytäminen on ollut mahdollista myöhemmissäkin elämänvaiheissa.  

Valitettavasti Orpon hallitus on murentamassa näitä periaatteita. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen, ilman että korvaavaa mallia on edes olemassa, ei ole jatkuvan oppimisen ja osaamisen päivittämisen tukemista. Se ei auta vastamaan osaavan työvoiman tarpeeseen tai nostamaan juurikaan työllisyysastetta.

Myös vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvat leikkaukset huolestuttavat. Orpon hallituksen kymmenien miljoonien leikkaukset vaikuttavat vääjäämättä vapaan sivistystyön toimintaan ja sitä kautta jatkuvan oppimisen mahdollisuuksiin.

On myös tunnustettava, että korotetuilla opintomaksuilla ei riittävästi voida leikkausta paikata. Monelle opiskelijalle nousevat maksut voivat myös muodostua esteeksi, vaikka halua opiskeluun ja sivistykseen olisikin.

Arvoisat osanottajat,

Suomi pärjää osaamisella ja sivistyksellä. Siksi on tärkeää, että suomalaisten koulutustasoa saadaan nostettua. Tämä edellyttää, että koko koulutuksen kenttää vahvistetaan. Myös kansanopistoilla on tärkeä rooli siinä, että tavoitteisiin päästään. Pääosa kansanopistojen opiskelijoista on työikäisiä, mutta kansanopistot tavoittavat laajasti eri kansanosat, myös ikääntyneemmät ihmiset.

Sivistykseen ja sen suomalaiseen järjestelmään on kytkeytynyt läheisesti ajatus tasa-arvosta. Suomi on yhteiskunta, jossa tasa-arvo on vahvaa, ja pohjana sille on ollut yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien edistäminen.

Kansanopistojen työ on ollut ja on edelleen tämän toteutumisessa keskeistä. Se, että kansanopistoissa annetaan pohjaa erilaisista taustoista olevien osaamisen kehittämiselle, myöhemmälle koulutukselle ja työelämässä kiinnipysymiselle, on todella keskeistä yhteiskunnan murroksessa.

Yksilöiden elämät ja elinkaaret ovat erilaisia ja niihin mahtuu monenlaisia vaiheita. Sen takia joustavat ja matalalla kynnyksellä olevat mahdollisuudet antavat tilaisuuksia heille, joilla oppimisen polku ei syystä tai toisesta ole ollut suora.

On tärkeää muistaa myös se, mitä päämääriä varten koulutus on olemassa. Palveleeko se vain työtä, työelämää vai ajatellaanko sen antavan myös hyvää ihmiselle itselleen ja koko yhteiskunnalle muuten kuin rahallisen arvon ja talouden kautta?

Arvoisat kuulijat,

Vaikka jatkuvan oppimisen tukeminen ja sivistyksen lisääminen on tärkeää taloudellisten päämäärien takia, ei niihin tule suhtautua vain välineinä. Ne ovat myös itsestään tärkeitä, itseisarvoja. Sivistystä ei myöskään voi tiivistää pelkästään oppimiseen eikä oppimista sivistykseen, vaikka ne läheisesti toisiinsa liittyvätkin.

Suomalaiset ovat olleet kiinnostuneita sivistämään itseään myös muuten kuin pelkästään uraa ajatellen. Se on mielestäni Suomen suuri vahvuus, jota ei saa hukata.

On myös tärkeää tunnistaa, että meillä on samaan aikaan ihmisiä, jotka kokevat sivistyksen olevan jotain niin hienoa, ettei se kuulu heille.

Sivistystä on kuitenkin vaikea määrittää tarkasti ja ihmisestä ja kulttuurista riippuen se voi saada erilaisia merkityksiä. Sivistystä on siis monenlaista.

Hyvät Rehtoripäivien osanottajat,

Sivistys on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa keskeisenä muutosvoimana ensin itsenäistymisessä ja sitten hyvinvointivaltiomme kehityksessä. Samalla myös sivistys, ja mitä sen ymmärretään sisältävän, on muuttunut aikojen saatossa.

Sivistystä ei tule tiivistää vain ohueksi, vaan sitä pitää jatkossakin ymmärtää ja panna käytäntöön laajasti. Sivistystoimijoita on yhteiskunnassamme monia ja sivistystä voidaan siten edistää myös erilaisilla tavoilla.

Sivistys on myös kansainvälisyyttä, kykyä ymmärtää muuta maailmaa ja muita kulttuureja. Se on muiden kohtaamista ja keskustelua, vaikeistakin asioista.

Arvoisat kuulijat,

Sivistys on voima propagandaa ja vastakkainasettelua vastaan, joilla yritetään jakaa ja murentaa yhteiskuntiamme. Kuten äsken totesin, sivistykseen kuuluu ymmärtää myös muiden näkökulmia. Toisaalta se sisältää kyvyn arvioida muiden näkemyksiä kriittisestikin.

Kriittisyys ei kuitenkaan tarkoita, että muiden osapuolten ajatuksia tai näkemyksiä täysin lytätään, murskataan tai niitä esittänyttä henkilöä solvataan. Sivistykseen kuuluu asiallisen erimielisyyden vaaliminen ja sen harjoittaminen. Keskustelun on pysyttävä asiassa, ei keskityttävä loukkaamaan toista henkilöä. Sen edistäminen, että keskustelu onnistuu toisia arvostavasti, on ajassamme äärettömän tärkeää.

Tämä on myös osa sydämen sivistystä – otetaan vastuuta itsestä ja muista, kyetään asettumaan toiseen asemaan ja kokemaan empatiaa.

Arvoisat osallistujat,

Sivistyksen merkitys onkin laaja-alainen, monitulkintaisesti ymmärrettävä, mutta ennen kaikkea se on erittäin tärkeä osa yhteiskuntia ja niiden rakentumista. Sivistyksellä rakennetaan hyvää elämää.

Sivistys kuuluu kaikille yhteiskunnassa. Sen takia vapaan sivistystyön ja kansanopistojen rooli osana niitä on erityisen merkityksellinen. Vapaa sivistystyö myös tavoittaa suomalaisesta yhteiskunnasta suuren määrän ihmisistä, suuremman kuin mikään muu koulutusmuoto. Siksi on tärkeää, että vapaan sivistystyön toimijoiden arvo tunnistetaan ja työtä arvostetaan.

Maailma muuttuu, Suomi muuttuu, me ihmisinä muutumme. Muuttuminen on vääjäämätöntä, sitä on tapahtunut aina. Jotta muuttuminen onnistuisi parempaa kohti, siinä tarvitaan erilaisia tietoja ja taitoja, erilaista osaamista. Siinä teidän, kansanopistojen ja muiden sivistystyön toimijoiden, rooli on tärkeä – te tuette muuttumisen onnistumista.

Hyvät kuulijat,

Olemme 2020-luvulla kokeneet mullistavia kriisejä. Ensin koronapandemia iski maailmaan täydellä voimalla ja aiheutti epävarmuutta siitä, mitä tuleman pitää. Kun näytti siltä, että koronapandemian varjo alkoi väistyä, Venäjä hyökkäsi raakalaismaisesti Ukrainaan.

Epävarmuuksien maailmassa pärjäämme, kun jaamme yhteiset arvot ja vahvan sivistyspohjan. Sivistyksen ja kulttuurin merkitys onkin tunnustettu nyt kriisien myötä aiempaa merkittävästi laajemmin. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskus on alkanut selvittää kulttuurialan mukaan ottamista huoltovarmuustoiminnan piiriin. Kulttuurin merkityksestä kriiseissä meillä sivistysvaliokunnassa oli myös mielenkiintoinen seminaari Hanasaaressa yhdessä Ruotsin sivistysvaliokunnan kanssa.

Kulttuurilla ja ylipäätään sivistyksellä ylläpidetään jaksamista poikkeustilanteissa ja tuetaan myös yleisesti ihmisten henkistä hyvinvointia. Näin autetaan sitä, että yhteiskunta kestää ja jaksaa poikkeuksellisia aikoja paremmin ja niiden jälkeen pystytään käsittelemään tilanteita ja purkamaan niitä.

Pysähdyin ukrainalaisten lasten kertomuksista koostuvan näyttelyn äärelle tammikuussa Euroopan neuvostossa. Mieleeni jäi 16-vuotiaan tytön päiväkirjakertomukset ja kaksi taulua, jotka hän on maalannut sodan aiheuttamasta tuskasta. Sodan kauhut näkyivät lasten kirjoituksista ja piirustuksista ja saivat kyyneleet silmiin.

Kulttuurilla ja sivistyksellä on valtava merkitys erilaisissa tilanteissa, niin iloisissa kuin vaikeissakin. Aina ne ovat kuitenkin se elämänlanka ja valo, jonka kautta pystymme myös vaikeina hetkinä näkemään toivon tulevaisuudessa.