Syöpätutkijoiden aika kuluu rahoitusbyrokratiassa

Kuluneella viikolla olen ollut kahdessa eri tilaisuudessa puhumassa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille ja tutkijoille tutkimuksen ja kehittämisen välttämättömyydestä ja rahoituksen turvaamisesta.

Terveydenhuollon tutkimuksen avulla voidaan kehittää uusia käytäntöjä ja parempia hoitoja ja saada ne nopeammin otettua käyttöön. Näin voidaan parantaa hoidon vaikuttavuutta, lisätä ihmisten hyvinvointia ja pitää mahdollisimman moni työ- ja toimintakykyisenä ja kiinni työelämässä.

Turvaamalla tutkimukselle hyvät olosuhteet voimme myös luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja houkutella Suomeen osaavaa työvoimaa ja ulkomaisia investointeja. Esimerkiksi paljon puhuttu terveysteknologian ala, jota on jo hyvän aikaa pidetty merkittävänä kasvualana ja viennin edistäjänä, tarvitsee taustalleen kliinistä tutkimusta.

Valtion rahoitus terveydenhuollon tutkimukseen on ollut pitkään varsin heikolla tolalla. Vuosituhannen vaihteessa valtion budjetissa yliopistotasoiseen terveydenhuollon tutkimukseen myönnettiin vielä lähes 60 miljoonaa euroa vuodessa. Rahoitus on supistunut ja jämähtänyt 21 miljoonaan euroon.

Vuodesta toiseen jatkuva epävarmuus tutkimusrahoituksen tilasta ja tulevaisuudesta ei välitä kovin myönteistä tai kannustavaa viestiä tutkimuksen arvostuksesta ja sen tarpeesta. Epävarmuutta lisää myös sote-uudistuksen mukanaan tuoma valtava järjestelmämuutos, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut hoitoketjujen parantaminen ja asiakaslähtöisten, moniammatillisten palveluiden kehittäminen.

Valtion tutkimusrahoituksella rahoitetaan jatkossa myös sosiaalitieteellistä tutkimusta, mikä on varmasti tarpeen. Sosiaali- ja terveydenhuollon raja-aitoja ollaan muutenkin kaatamassa ja sosiaalihuollon toteuttamistavat ovat muuttumassa. Tutkimustieto on poliittisen päätöksenteonkin kannalta tärkeää, sillä sen avulla saadaan näkyväksi selkeitä ongelmakohtia ja voidaan löytää välineitä niiden ratkaisemiseksi. Samalla olisi kuitenkin entistä enemmän syytä huolehtia rahoituksen riittävyydestä. Sosiaalitieteellisen tutkimuksen rahoituksen vahvistaminen ei voi olla pois terveydenhuollon tutkimusrahoista.

Suomella on erinomaiset edellytykset olla sosiaali- ja lääketieteellisen tutkimuksen kärkimaita.

Jos tutkimusrahoituksella ei ole tukevaa perustaa, uhkana on, että sen sijaan että saisimme houkuteltua tänne työntekijöitä, parhaat ja motivoituneimmat tutkijat siirtyvätkin täältä ulkomaille. Tutkijoilla kuluu tällä hetkellä liikaa työaikaa apurahahakemusten tekemiseen. Syöpäsäätiön kyselyn mukaan yli 70 prosenttia syöpätutkijoista koki tutkimusrahoituksen saamisen vaikeutuneen ja kilpailun koventuneen. Kyselyyn vastanneiden tutkijoiden työajasta saattoi mennä jopa neljännes pelkästään rahoituksen hankkimiseen.

Eduskunta hyväksyi jo vuonna 2016 lausuman, jossa se edellytti, että sote-uudistuksen yhteydessä huolehdittaisiin terveydenhuollon ja hoitotyön tutkimuksen rahoituksen riittävyydestä. Tutkimusrahoitus olisikin saatava nyt takaisin kestävälle uralle.