Puhuin tänään aamupäivällä Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tilaisuudessa, jossa julkaistiin raportti Suomen kulttuuripolitiikan tilanteesta. Nostin esille, että kulttuuripolitiikassa on tekojen aika, jotka osoittavat kulttuurin arvostuksen sekä turvaavat yhdenvertaisen pääsyn kulttuurin ja taiteen äärelle.
Cuporen julkaisema raportti Kulttuuripolitiikan tila 2025 antaa samaan aikaan sekä selkeän että huolestuttavan kuvan suomalaisen kulttuuripolitiikan suunnasta. Positiivista on, että kulttuuri nähdään laajasti Suomessa tärkeänä. Samalla kuitenkin raportti osoittaa ristiriidan siinä, että käytännön päätökset eivät tue kunnianhimoisia tavoitteita.
Raportti antaa selvän viestin, että kulttuuripolitiikka on murroskohdassa. Nyt edellytetään ratkaisuja ja poliittisia valintoja. Kulttuuripolitiikkaa pitää vahvistaa ja edistää siten, että jokainen pystyy kokemaan kulttuuria ja taidetta yhdenvertaisesti. Tämä edellyttää, että puitteet mahdollistavat kulttuuriosallistumisen kaikille taustasta tai asuinpaikasta riippumatta. Myös riittävä rahoitus ja tekijöiden asema on turvattava. Riittävä julkinen rahoitus osoittaa myös kulttuurin arvostusta.
Muistutin, että sivistystä tarvitaan aivan erityisesti nykyisessä maailman ajassa.
Sivistyksen rakentumisessa taiteella ja kulttuurilla on aivan erityinen merkitys. Kulttuuri ja taide rakentavat ihmisyyttä, humaaniutta, kriittisyyttä ja kestävyyttä. Kulttuurin ja taiteen edellytykset ja moninaisuus on turvattava panostamalla niihin sekä pitämällä hyvää huolta taiteen ja ilmaisun vapaudesta.