”Pelkät sanat eivät riitä, tarvitaan myös tekoja”

”Pelkät sanat eivät riitä, tarvitaan myös tekoja.” Näin on todennut Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää. Tämä sitaatti on erinomainen ohjenuora naistenpäivän viettoon. Naisten itsetunnon, poliittisen tiedostamisen, yhteiskunnallisen osallistumisen ja elämänhallinnan kasvattaminen ovat aina olleet naisjärjestöjen ja oman poliittisen toimintani tavoitteita. Äänioikeus, oikeus säilyttää oma sukunimensä, seksuaalioikeudet ja oikeus turvalliseen aborttiin ovat esimerkkejä suurista muutoksista, jotka eivät ole syntyneet tyhjästä vaan määrätietoisten politiikkatoimien ja naisliikkeen aktiivisuuden vaikutuksesta.

Naistenpäivän kunniaksi on todettava, että työmarkkinat ovat kehittyneet varsinkin viimeisen 20 vuoden aikana. Valitettavasti työelämän tasa-arvo ei siitä huolimatta edelleenkään toteudu eivätkä mahdollisuudet ole kaikille samoja. Naisten ja etenkin maahan muuttaneiden naisten työmarkkinoilla on esteitä, jotka eivät purkaudu itsestään. Näihin kysymyksiin olemme myös hallituksessa tarttuneet. Johdollani valmisteltiin selonteko kotouttamisessa, jossa nimenomaan etsittiin keinoja maahanmuuttajanaisten työelämäosallistumisen lisäämiseksi. Seuraava vaihe on saattaa selonteon löydökset lainsäädäntöön. Hallitus antoi viime syksynä eduskunnalle lakiesityksen perhevapaiden tasaisemmasta jakautumisesta, jolla tavoitellaan tasapuolisempia oikeuksia molemmille vanhemmille lastenhoitoon ja naisten parempaa työmarkkina-asemaa. Yhteiskuntamme rakenteissa hoivavastuuta on paljon naisten harteilla, mikä osaltaan haastaa työelämään osallistumista. Lisäksi Sanna Marinin johtama hallitus antoi viime vuoden lopulla odotetun esityksen lakimuutoksesta pakkoavioliittojen mitätöimiseksi. Sen myötä pakottamalla solmittu avioliitto voidaan jatkossa purkaa kumoamalla, mikä vahvistaa erityisesti tyttöjen oikeuksia.

Korona on koetellut naisia ja tyttöjä

Tiedämme, että korona on ollut erityisen raskas naisvaltaisille aloille. Esimerkiksi matkailu-, sekä hotelli-ja ravintola-alalla lomautukset ovat vaikeuttaneet toimeentuloa ja lisänneet merkittävästi huolta sekä epävarmuutta taloudellisesta pärjäämisestä. Hoiva-aloilla puolestaan koronan hoidon eturintamassa työ on ollut ennen näkemättömän raskasta ja jatkuu kohtuuttomana edelleenkin. Opettajat ovat olleet omien taitojen äärirajoilla etäopetusta organisoidessaan ja haastavat työolot esimerkiksi varhaiskasvatuksessa vievät voimavaroja.

Poikkeustilan laannuttua olemme huomanneet, että työn kuormitus ei naisvaltaisella hoiva- ja opetusalalla ole poikkeustila vaan perustila. Tätä ei voida enää hyväksyä ja erilaisia keinoja alojen työvoiman riittävyyden varmistamiseksi on löydyttävä. Ensimmäiset askeleet liittyvät työvoiman riittävyyden varmistamiseen. Käynnistin loppukesästä työ- ja elinkeinoministeriössä laajaan alakohtaiseen tiekarttatyöhön, jossa työvoiman saatavuuteen liittyviä haasteita ratkotaan yhdessä työmarkkinatoimijoiden ja muiden järjestöjen kanssa. Hankkeella on yhteys ministeri Kiurun starttaamaan työryhmään, jonka tarkoituksen on etsiä ratkaisuja sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi.

Korona on jättänyt jälkensä myös nuoriin. Viime vuonna julkaistusta THL:n kouluterveyskyselystä huolestuttavia tuloksia nuorten ja etenkin tyttöjen hyvinvoinnin heikentymisestä viimeisen kahden vuoden aikana. Jopa 30 prosenttia tytöistä kokee ahdistuneisuutta elämässään, mikä on kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2019. Tämän lisäksi joka neljäs tytöistä kokee itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinäiseksi.  Venäjän hyökkäys Ukrainaan jättää epäilemättä myös jälkensä nuorten ajatuksiin ja tätä on syytä monitoroida tarkasti ja varmistaa että tarvittavaa tukea on myös tähän saatavilla.

Monimuotoiset työyhteisöt menestyvät

Työelämässä naisten epätasa-arvoinen kohtelu rekrytoinneissa tai palkassa on edelleen valitettavasti arkipäivää ja naisten etenemisen esteet ovat paikoitellen vielä varsin korkeita. Naisten osuus talouselämässä ja taloudellisissa päätöksenteoissa on edelleen riittämätön. Naisten ja miesten tasapainoinen edustus yritysten ylimmässä johdossa ei ole toteutunut samaan tapaan kuin politiikan johtopaikoilla.

Muunsukupuoliset henkilöt, jotka eivät koe olevansa naisia tai miehiä, vaan esimerkiksi sukupuolettomia, sukupuolirajat ylittäviä, niiden ulkopuolella olevia tai monisukupuolisia, ovat yhä lähes näkymättömiä ihmisjoukossa ja yhdenvertaisissa ihmisoikeuksissa. Heidän oikeuttaan ja näkyvyyttään yhteiskunnassa on myös meidän demarinaisten määrätietoisesti edistettävä.

Tämä on myös työpaikkojen tappio, sillä tutkimuksista tiedämme, että monimuotoiset työyhteisöt menestyvät paremmin. Naistenpäivän toiveeni onkin ruusujen sijaa toimia naisten ja vähemmistöjen aseman parantamiseksi työelämässä. Se on niin naisten, perheiden, työpaikkojen kuin yhteiskunnan voitto.

Kommentit

Jätä kommentti