Eduskunta keskusteli tänään pääministeri Sipilän ilmoituksen perusteella Iso-Britannian EU:sta eroamisen seurauksista.
Iso-Britannian kansanäänestystulos on takaisku nykyiselle EU:lle, mutta äänestyspäätöstä pitää kunnioittaa. Suomen eduskunnassa emme voi enää muuksi muuttaa Iso-Britannian kansanäänestyksen tulosta. Mutta sitä on syytä käydä läpi, millaisilla perusteilla ja poliittisilla motiiveilla EU-eron puolesta kampanjoitiin. Eron puolesta propagoineet esittivät väitteitä, jotka samat eroa kannattaneet henkilöt kumosivat heti vaalien jälkeen.
Suomen liittymisestä EU:n jäseneksi käytiin kansanäänestys vuonna 1994. Tuolloin SDP oli oppositiossa, mutta puolue kampanjoi vahvasti EU-jäsenyyden puolesta. Olin itse naisjärjestön johdossa ja mukana työssä EU-jäsenyyden puolesta. Kansa antoi selkeän tukensa EU-jäsenyydelle. Haluamme vaikuttaa EU:n sisällä siihen, että Eurooppa olisi parempi paikka ihmisille ja että työllisyys sekä sosiaalinen turvallisuus vahvistuisivat.
Jäsenyys on merkinnyt paljon Suomen kaltaiselle pienelle maalle. Olemme päässeet vaikuttamaan EU:n päätöksentekoon täysivaltaisina jäseninä. Suomi on juurtunut osaksi läntisen Euroopan päätöksentekoa. Olemme olleet mukana rakentamassa sisämarkkinoita, joilla ihmiset, tavarat ja palvelut voivat liikkua vapaasti.
EU on vahvistanut luontevia poliittisia yhteyksiä maiden välille ja luonut pohjan rauhalle. EU:n myötä nuorisolle on avautunut hieno mahdollisuus päästä opiskelijavaihtoon EU-rahoituksella ulkomaille maksamatta kallista lukukausimaksua.
Sisämarkkinoille on luotu yhteistä säännöstöä, joilla estetään välistä vetäminen ja varmistetaan työntekijöiden ja tuotteiden turvallisuus. Monet yhdessä sovitut säädökset parantavat myös kansalaisten turvallisuutta arjessa.
EU ei kuitenkaan ole täydellinen, siksi sen korjaamista tarvitaan koko ajan. Presidentti Tarja Halosta lainaten: ”Hyvässäkin talossa on aina korjattavaa”.
Suurin ja vakavin kysymys minulle on kuitenkin Euroopan poliittinen vakaus ja turvallisuus. Se on nyt uhattuna, jos EU-jäsenmaiden johtajat eivät osaa erottaa omia lyhyen tähtäimen poliittisia tavoitteitaan maanosamme vakauden varmistamisesta.
Eduskuntakeskustelua leimasi ulkoministeri Soinin aiheuttama hämmennys. Emme vieläkään saaneet selvyyttä, missä roolissa ministeri Soini kävi Iso-Britanniassa ja keitä hän vierailullaan tapasi. Miksi ulkoministeri tällaisena herkkänä ajankohtana päätti lähteä vierailulle Iso-Britanniaan?
Voiko olla niin, että keskeinen hallituspuolue ajaa kaksilla rattailla eikä ilmoita pitkäjänteistä kantaansa näin merkittävään asiaan? Näitä eduskunnan salissa kysyttiin, odotamme vastauksia.