Eduskunta on keskustellut tänään vasemmistoliiton, vihreiden ja sosialidemokraattien yhteisestä välikysymyksestä köyhyydestä ja elinkustannusten noususta. Kiinnitän huomiota erityisesti siihen, miten lapsiperheköyhyys on lisääntynyt Orpon hallituksen aikana.
Köyhien lasten määrä on kasvanut muutamassa vuodessa uusiin mittasuhteisiin, sillä 31 000 tippuu köyhyysrajan alle sosiaaliturvaleikkausten johdosta. Vanhempien tukiin tehdyt leikkaukset vaikuttavat aina myös lapsiin, sillä vanhempien toimeentulo muodostaa koko perheen ja siten myös lasten toimeentulon.
Vaikka hallitus on tehnyt kohdennettuja korotuksia lapsilisään, se ei kompensoi sosiaaliturvaan tehtyjä suuria leikkauksia, jotka ovat asiantuntija-arvioidenkin mukaan kasaantuneet samoille perheille. Monissa perheissä tilanne on jo kohtuuton.
Laaja-alaisten ja pitkäkestoisten vaikutusten takia lapsiperheköyhyyden ehkäisyn tulisi olla päätöksenteossa keskeisellä sijalla. Vanhempien kuormitus ja huoli rahasta näkyy lasten elämässä, vaikka vanhemmat usein yrittävät piilottaa tilannetta lapsilta parhaansa mukaan.
Köyhyys voi näkyä perheissä puutteena ruuasta tai vaatteista ja myös siinä, ettei köyhällä lapsella ole samanlaisia osallistumismahdollisuuksia. Kun muut lapset lähtevät viettämään iltapäivää sisäleikkipuistoon, ei köyhä lapsi pääse mukaan. Kun muut nuoret lähtevät syömään ravintolaan, ei köyhä nuori pysty osallistumaan, kun rahaa ei ole ylimääräisyyksiin.
Tällaisissa tilanteissa perheiden väliset tuloerot korostuvat ja tuovat perheen köyhyyttä näkyväksi myös köyhän lapsen elinpiirille. Tämä voi aiheuttaa häpeää, ja lapsuutta leimannut häpeä seuraa usein mukana pidemmälle elämässä.
Lisääntyvällä köyhyydellä on konkreettisten vaikutusten lisäksi myös kauaskantoisempia seurauksia lasten ja nuorten tulevaisuuksiin sekä koko yhteiskunnan kehitykseen.
Olemme sivistysvaliokunnassa syventyneet laskeneiden oppimistuloksien syihin. On selvää, että kasvanut eriarvoistuminen on yksi taustatekijä Suomen Pisa-tulosten heikkenemisessä. Myös lasten ja nuorten toiveet ja haaveet tulevasta kaventuvat köyhyyden myötä, samoin kuin käsitys siitä, mikä heille on tulevaisuudessa mahdollista.
Hallitusohjelmassa on tärkeä tavoite osaamistason nostamisesta, mutta siinä ei onnistuta, jos samaan aikaan koulutuksen avulla ei onnistuta enää kaventamaan eroja eri taustoista tulevien lasten ja nuorten välillä. Nyt tarvitaan väkeviä toimia nykyisen kehityksen kääntämiseen ja satsauksia tasa-arvoisten mahdollisuuksien varmistamiseen. Suomen menestystarina on pohjautunut siihen, että koulutuksen avulla jokaisesta lapsesta on taustasta riippumatta voinut tulla mitä tahansa. Koko Suomen kannalta on tärkeää, että näin on myös jatkossa.