Viikko on ollut sakeanaan hallituksen esityksiä, joiden lainmukaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat puhuttaneet laajasti koko suomalaista yhteiskuntaa.
Yksi sekavista yksityiskohdista on puheet eläkeläisten asumistuen lakkauttamisesta. Hallitusohjelmassa linjattiin kylmästi, että tuki lakkautetaan ja eläkeläiset siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Tästä syntyisi ensi vuonna 40 miljoonan ja jatkossa 123 miljoonan säästö asumistukimenoihin. Vaikutusarvion tekeminen jätettiin lähinnä eläkeläisille itselleen. Ja vaikutuksia on: monet menettävät pienistä tuistaan 100–200 euroa kuukaudessa – ja enemmänkin. Kansalaispalautteen myötä totuus tavallisten pienituloisten ihmisten arjesta alkoi valjeta hallitukselle, ja se onkin päättänyt lieventää leikkausta.
Valtiovarainministeri Stubbin budjettiesityksessä todettiin elokuussa, että yleisen asumistuen menot huomioiden tuen lakkautus alentaa ensi vuonna asumistukimenoja 40 miljoonaa euroa ja vuositasolla 95 miljoonaa euroa. Eilen Stubb totesi, että eläkkeensaajan asumistuesta leikataan 60 miljoonaa euroa aiemmin kaavaillun 90 miljoonan euron sijaan.
Asiassa on esitetty nyt lukuisia eri lukuja, joista ei ota vielä kukaan selvää. Pahinta on, että eläkkeensaajat joutuvat nyt elämään täydessä epätietoisuudessa siitä miten leikkuri juuri hänen kohdallaan toimii. Kun puhutaan pienistä eläkkeistä, pienetkin leikkaukset tuntuvat arjen elämässä ja hyvinvoinnissa. Samalla mm. lääkekustannukset ja asiakasmaksut nousevat.
Vaikutusarviot on tiedettävä ennen kuin ihmisten arjen toimeentuloa koskevia päätöksiä voi tehdä. Hallitus pyörittelee ja piilottelee oikeita lukuja ja vaikutuksia, mutta ei pääse pakoon sitä arvovalintaansa, että pienituloisimmat eläkeläiset ovat nyt merkittäviä rahoittajia Sipilän säästötalkoissa.