Suomi pysähtyy tänään, kun työntekijät ympäri maan saapuvat Helsingin keskustaan osoittamaan mieltään hallituksen pakkotoimia vastaan. Mielenilmaus ei ole lähtöisin AY-pomojen pöydistä vaan liittojen jäsenistöstä, siis suomalaisesta työväestä. Kansalaisten kasvava huoli on näkynyt myös kansanedustajille tulevassa palautteessa.
Hallitus ei linjauksia tehdessään nähtävästi selvittänyt sairauspäivärahojen ja sunnuntai- ja ylityökorvausten leikkausten vaikutuksia eri palkansaajaryhmiin. Vaikutusarviointeja on kuitenkin tehty eri liitoissa, ja ne kertovat karua kieltä. Monen valmiiksi pienipalkkaisen työntekijän kuukausiansio pienenee toista sataa euroa. Uudistukset kohdistuvat kuitenkin eri tavalla eri palkansaajiin: joillakin aloilla palkanalennus on parin prosentin luokkaa, toisilla se nousee jopa yli kahdeksaan prosenttiin. Millä tavalla tämä on oikeudenmukaista?
Periaatteellisella tasolla hallituksen viimeviikkoinen linjaus merkitsee historiallista käännettä. Tähän asti lailla on säädetty työehtosopimusten minimitasosta. Työoikeudessa on siis pidetty työntekijää työsuhteen heikompana osapuolena, jonka asema vaatii suojelua. Nyt hallitus on kuitenkin päättänyt, että suojelun kohteena tuleekin olla työnantaja, joka on tähän asti solminut itselleen liian epäedullisia työehtosopimuksia.
Vielä merkittävämpi muutos on se, että hallitus rajoittaa nyt palkansaajien keskeistä oikeutta neuvotella itse omista työehdoistaan. Useat oikeusoppineet ovat jo ehtineet kyseenalaistamaan toimenpiteen laillisuuden. Esimerkiksi kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin sekä työoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori Ulla Liukkunen ovat todenneet hallituksen rikkovan kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksia, jotka Suomi on ratifioinut. Sopimukset velvoittavat valtiot kunnioittamaan ja suojaamaan työntekijöiden ja työnantajien oikeutta sopia työsuhteen ehdoista. Nyt ollaan siis purkamassa työntekijöiden perustavanlaatuista oikeutta.
ILO-sopimukset eivät ole ainoita kansainvälisiä sopimuksia, jotka takaavat järjestäytymisvapauden ja oikeuden neuvotella työehdoista. Muita keskeisiä sopimuksia ovat Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan sosiaalinen peruskirja ja eräät YK-sopimukset. Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa tullaan myös erikseen arvioimaan, ovatko hallituksen pakkotoimenpiteet ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa.
Päätösten toteutuminen on siis vielä monen mutkan takana. Kenties merkittävin niistä voi kuitenkin olla suomalaisten työntekijöiden vastarinta mielivaltaisia leikkauksia ja sopimusoikeuden heikennystä kohtaan. Siksi niin moni on tänään osoittamassa mieltään Rautatientorilla. On valitettavaa, että vastakkainasettelu on nyt kärjistymässä, mutta se on ensisijaisesti seurausta hallituksen omavaltaisesta toiminnasta. Kansalaisten äkillisesti noussut aktiivisuus kertoo siitä, että jokin raja on nyt ylitetty.