Hallitus on antanut asetuksensa sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen korottamisesta. Koska maksuista päätetään asetuksella eikä lainsäädännöllä, asiaa ei käsitellä eduskunnassa, ja se meinasi jäädä lehdistöltäkin huomaamatta.
Sinänsä asia ei tullut yllätyksenä, sillä 150 miljoonan säästö asiakasmaksuista sisältyi jo kevään hallitusohjelmaan. Korotus on kuitenkin niin suuri, että siitä pitäisi käydä kunnon keskustelu ja sen vaikutukset pitäisi selvittää.
Olemme koko syksyn ajan kritisoineet hallitusta siitä, ettei se ole arvioinut säästölakiensa vaikutuksia eri ihmisryhmiin. Arvioinnin pitäisi olla olennainen osa lakien valmistelua, mutta nyt arviointien tekeminen on ollut opposition ja tutkimuslaitosten varassa. Eläkkeensaajan asumistuen lakkautus kaatui vasta, kun julkisuuteen tuli Kelan sekä eduskunnan tietopalvelun laskelmia sen vaikutuksista eläkeläisten köyhyyteen.
Asetuksen sallimat tasasuuruiset sote-palvelumaksut nousevat ensi vuonna lähes 30 prosentilla. Esimerkiksi terveyskeskuksen päivystysmaksu nousee 22 eurosta lähes 29 euroon, ja käyntimaksu 16 eurosta lähes 21 euroon. Kunnat voivat toki päättää olla korottamatta maksuja täysimääräisesti, mutta useimmat kunnat ovat tähänkin saakka perineet maksuja asetuksen salliman enimmäismäärän.
Moni asiantuntija on ihmetellyt, miksei tämän mittaluokan korotuksesta järjestetty lausuntokierrosta. Voimme vain olettaa, että palaute olisi ollut tyrmäävää. Esimerkiksi THL:n tutkimusprofessori Pasi Moision mukaan asiakasmaksut nousevat nyt niin korkeiksi, että ne voivat jatkossa estää ihmisiä hakeutumasta tarvitsemiinsa palveluihin. Suomessa asiakasmaksujen osuus terveydenhuollon menoista on jo ennestään suurempi kuin muissa Pohjoismaissa.
Samat ihmiset, joille kertyy paljon terveydenhuollon asiakasmaksuja, käyttävät myös paljon Kelan korvaamia matkoja ja lääkkeitä. Myös näiden korvausten omavastuuosuuksia korotetaan. Lääkekorvauksiin oli jo ennestään tulossa 45 euron alkuomavastuu, joka nyt nousee 50 euroon. Matkakorvauksissa puolestaan matkakohtainen omavastuu nousee 16 eurosta 25 euroon ja vuotuinen omavastuu 272 eurosta 300 euroon. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, merkittävä osa matkakustannuksista tulee dialyysihoitoasiakkaiden matkoista ja Kansaneläkelaitoksen vaikeavammaisten kuntoutusta saavien asiakkaiden kuntoutusmatkoista.
Ensi vuonna voi siis toteutua esimerkiksi sellainen skenaario, että sama henkilö joutuu maksamaan edestakaisesta matkasta poliklinikalle 50 euroa omavastuuta, 41,70 euroa poliklinikkamaksua ja samassa kuussa lääkkeistä alkuomavastuun 50 euroa. Yhteensä näistä kertyy 141,70 euroa, mikä on 32 euroa enemmän kuin ilman hallituksen leikkauksia. Tämä on pienituloiselle iso raha, varsinkin, kun olemme jo valmiiksi tilanteessa, jossa kynnys palveluihin hakeutumiselle on noussut korkeaksi. Tilanne vaikeutuu entisestään niillä, joilla palvelujen tarve on toistuvaa.
Suomi on saanut toistuvasti kritiikkiä suurista sosioekonomisista terveyseroista. Ne ilmenevät lopulta myös suurina eroina eri tuloryhmien elinajassa. Kun merkittävä osa julkisten palveluiden kustannuksista siirretään sairaan itsensä maksettavaksi, ongelman voi odottaa entisestään syvenevän. Lisäksi, jos köyhä hakeutuu jatkossa hoitoon vasta kun jalat eivät kanna, myös hoidon kustannukset nousevat äkkiä pilviin. Nyt olisikin huutava tarve tarkemmalle analyysille näiden säästöjen seurauksista.