Keskustelu hallituksen ohjelmasta käy kuumana eduskunnassa. Hallitus on ohjelmallaan muuttamassa koko hyvinvointimme perustaa. Nyt on todella syytä katsoa, mitä hyvinvointiyhteiskunnalle on tapahtumassa.
Kansantalouden tila on vakava ja velkaantuminen totta. Tilanne edellyttää rakennemuutoksia ja sopeutustoimia, mutta ei tietenkään hinnalla millä hyvänsä. Muutoksia on mahdollista tehdä oikeudenmukaisesti, mutta hallituksen ratkaisut eivät ole oikeudenmukaisia. Pääministeri Sipilä totesi, että ”säästöpäätökset eivät vaaranna hyvinvointiyhteiskuntaa”. Jos näin on, ei voi kuin kysyä, mikä hallituksen mielestä on hyvinvointiyhteiskunta.
Mielestäni hallitusohjelma vie Suomea kohti oppikirjan esimerkin mukaista yövartijayhteiskuntaa.
Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu sopimisen kulttuuri, tavoite pienistä tuloeroista, yhteisistä julkisista palveluista ja tasa-arvosta, jotta jokainen ihminen voi elää täysipainoista elämää. Näitä hallitusohjelmassa ei ole. Sen sijaan on paljon uhkia.
Ensinnäkin yhteiskuntasopimus. Se on tärkeä. Mutta olennaista on, miten tähän sopimukseen päästään. Se ei onnistu sanelemalla. Hallituksella olisi nyt vielä ikkuna auki uudenlaiselle näkymälle, jos kiristysruuvista luovutaan ja neuvottelupöytään lähdetään ihan uudella, ratkaisuhakuisella moodilla.
Toinen vaaranmerkki on erilaiset epämääräiset kokeilut ja Ruotsista kopioitu palvelualoite. Kokeilutoiminta sinänsä on tervetullutta, mutta hallitusohjelma ei anna vastausta siihen, miten näitä kokeiluja tullaan tekemään. Palvelualoitteen keskeinen tavoite on tuoda kaikkien julkisten palveluiden rinnalle yksityinen palveluntuottaja. Jos Ruotsin tielle lähdetään, lopputuloksena on ihmisten eriarvoistuminen ja yhteisten verovarojen ohjautuminen yksityiselle voitontavoittelulle. Silloin ei puhuta enää yksityisistä palveluista julkisia peruspalveluita täydentävinä, vaan korvaavina palveluina.
Ja tämä kaikki tehdään tilanteessa, jossa hallitus heikentää julkisia palveluita vähentämällä saatavuutta, kasvattamalla ryhmäkokoja ja heikentämällä ammattiosaamista. Lisäksi hallitus aikoo heikentää vanhusten tehostetun palveluasumisen suosituksessa henkilöstömitoitusta. Jo tällä hetkellä paljon hoivaa tarvitsevien vanhusten asema on puutteellinen ja hallitus heikentää sitä entisestään. Ja miten ihmeessä opiskelijat voidaan laskea henkilöstömitoitukseen? Opiskelija on työpaikalla oppimassa ammattiinsa, miten hän voi olla vastuuasemassa?
Kolmas uhka hyvinvointiyhteiskunnalle on eriarvoistava tulonjakopolitiikka. Sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat eläkeläisiin, työttömiin, lapsiperheisiin ja opiskelijoihin.
Hallituksen suunnittelemat leikkaukset ja rajaukset päivähoitoon, varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen vaarantavat lasten kasvun ja oppimisen edellytyksiä. Lapsissa on kuitenkin meidän yhteinen tulevaisuutemme, joten olisi äärimmäisen tärkeää, että lasten hyvän ja tasa-arvoisen kasvun mahdollisuudet turvataan.
Hallitusohjelmasta ei löydy esityksiä työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Esimerkiksi toimet työnantajien ja yrittäjien perhevapaakustannusten tasaamiseksi ovat unohtuneet. Sen sijaan hallitus aikoo heikentää naisvaltaisten alojen yrittäjien ja työnantajien asemaa leikkaamalla niille maksettavaa Kelakorvausta vanhempainvapaan ajalta. Naisyrittäjät korostavat eteenpäin menemistä perhekustannusten tasaamisessa, nyt mennään taaksepäin.
On myös mahdoton ymmärtää, miten kestävyysvajetta korjataan sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä päivähoidon ja iltapäivätoiminnan maksujen todella mittavalla nostamisella. Suomella on jo nyt kyseenalainen maine korkean maksupolitiikkansa vuoksi.
Korkeat maksut ja palveluiden heikennykset kasaantuvat tavallisille ihmisille, eläkeläisille, työttömille ja lapsiperheille. Hyvätuloiset työssäkäyvät eivät huomaa sen sijaan mitään. Korkeat asiakasmaksut eivät edistä terveyttä ja hyvinvointia, vaan uhkaavat lisätä ihmisten välisiä eroja.
Hyvinvointiyhteiskunta on naisen paras ystävä. Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut mahdollistavat naisten työssäkäynnin ja ovat merkittäviä työllistäjiä. Yllättäen hallituksen tilannekuvassa todetaan, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Miten ihmeessä tällainen lause on ohjelmaan voinut päästä tilanteessa, jossa palkkaerot ovat edelleen totta ja naisten osuus mm. yritysten hallituksissa ja niiden johdossa on merkittävästi pienempi kuin miesten. Naisiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen häirintä ovat edelleen totta.
Hallitusohjelman tasa-arvokirjaus ei tunnu olevan tästä todellisuudesta, eikä ohjelma anna eväitä sukupuolten välisten erojen kaventamiseksi.
Kunhan ohjelman toteutus käynnistyy ja yksityiskohdat aukeavat laajemmalle keskustelulle, nähdään mitä perusporvarit todella ajattelevat yhteisestä hyvinvoinnistamme. Nyt näyttää siltä, että hallitus ei ohjelmallaan uudista hyvinvointiyhteiskuntaa vaan purkaa sen.