Suomi – entinen itäblokin maa?
Muutamassa kuukaudessa Suomi on päätynyt omituiseen blokkiin. Hallitus tuntuu olevan kannoissaan perussuomalaisten vankina. Kun EU:n sisäministerien kokouksessa päätettiin turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta jäsenmaihin, entiset itäblokin maat äänestivät vastaan. Suomi pidättäytyi ainoana maana äänestämästä, kun loput jäsenmaat kannattivat yhteisesti päätettyjä kiintiöitä kaikille maille. Pidättäytyminen tulkitaan EU:ssa vastaan äänestämiseksi.
Jopa rajojen kiinni pitämistä ehdotellaan joillakin tahoilla. Pääministerimme puhe EU-huippukokouksen yhteydessä keskittyi kuitenkin toistamaan, että Suomi ei sulje rajojaan.
Ulkoministeri Soini on antanut ymmärtää, että Suomen ja Ruotsin suhteet voivat huonontua pakolaiskriisin vuoksi. Hän on kyseenalaistanut Ruotsin toiminnan, kun se on laskenut turvapaikanhakijoita maan läpi Suomeen. Näyttää siltä, että ulkoministeri on rakentamassa henkistä muuria maamme länsirajoille, vaikka rajoja ei suljetakaan.
Turvapaikanhakijoiden vastaanottamista vastustavat vaativat, että pikemminkin pitäisi auttaa ihmisiä lähtömaissa. Mitä hallitus tekee? Hallitus on leikannut kehitysyhteistyömäärärahat minimiin. Toisin tehdään Isossa-Britanniassa, jossa oikeistohallitus on rajannut budjettileikkausten ulkopuolelle kehitysyhteistyön ja terveydenhuollon.
Vierailin viime viikolla sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanssa Berliinissä. Liittovaltion sosiaali- ja työministeriössä ykkösprioriteetiksi on asetettu turvapaikanhakijoiden tilanne, ja resursseja on lisätty hakemusten sujuvoittamiseksi. Vastaanottokeskukset ovat täynnä, mutta odotusaikoja yritetään kaikin tavoin nopeuttaa.
Mielenkiintoista oli kuulla, että turvapaikanhakijoilla koetaan olevan sellaista osaamista, koulutusta ja taitoja, joista on hyötyä Saksan työmarkkinoilla. Turvapaikanhakijat ohjataan vastaanottokeskuksesta eri puolille maata asumaan ja oppimaan kieltä saksankielen kursseille. Nuoria ohjataan oppisopimuskoulutukseen kieliopintojen ohella. Saksan elinkeinoelämä toivoo turvapaikanhakijoiden nopeaa pääsyä työmarkkinoille, sillä heitä tarvitaan. Saksan ikääntyvä väestö ei enää riitä yritysten tarpeisiin, ja monilla aloilla tarvitaan lisätyövoimaa.
Liittokansleri Merkelin virastossa korostettiin tulijoiden inhimillistä kohtelua. Samalla pyritään kuitenkin nopeuttamaan sen selvittämistä, ketkä tulijoista ovat turvapaikkaan tai suojeluun oikeutettuja.
Meille suomalaisille kansanedustajille kohdistettiin vieraanvaraisia sanoja, mutta viesti oli selvä: vierailun isäntämme korostivat yhteistä vastuunkantoa ja solidaarisuutta. Näihin sanoihin valiokunnan puheenjohtajana oli henkilökohtaisesti helppo yhtyä, mutta samalla tietäen, mihin viitekehykseen hallituksen sekavat linjat ovat Suomen viemässä.
Liittokanslerin virastosta poistuessamme näimme käytävän TV-lähetyksestä, kun Unkariin pyrkiviä turvapaikanhakijoita ammuttiin vesitykeillä ja hakattiin pampuilla maahan.
Minä en halua, että lapsenlapsemme lukevat tulevaisuudessa historiaa, jossa Suomi on liittynyt niiden maiden joukkoon, jotka käpertyvät siilipuolustukseen ja lietsovat pelkoa ja rasismia.
Turvapaikanhakijoita tulee maahamme ja meidän tehtävämme on tehdä parhaamme näiden ihmisten auttamiseksi uuden elämän alkuun. Suomen hallituksen tehtävänä on luoda edellytykset hyvälle kotouttamiselle ja kannustaa kaikkia kuntia tähän työhön koko maassa. Osaamista ja hyviä esimerkkejä toimivasta maahanmuuttopolitiikasta löytyy suurimpien kaupunkiemme käytännöistä.
Tuula Haatainen