Eduskunta keskusteli tänään monta tuntia hallituksen pakkolakitiedonannosta. Samaan aikaan kun työmarkkinajärjestöt – osin hallituksen omasta pyynnöstä – hakevat edelleen ratkaisuja pakkolakien välttämiseksi, hallitus vie pakettiaan jääräpäisesti eteenpäin. Useat oikeusoppineethan ovat jo ehtineet tuomita paketin ILO-sopimusten vastaiseksi, ja sen perustuslaillisuuttakin on pidetty kyseenalaisena. Tänään julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella paketin perustuslaillisuutta ei ilmeisesti ole edes kunnolla selvitetty.
Nyt hallitus on onneksi luopunut pyrkimyksestään leikata sunnuntai- ja ylityökorvauksia. Tilalle on tullut lomarahojen leikkaus. Koska monilla työntekijöillä tätä lomarahaoikeutta ei tällä hetkellä ole, aikoo hallitus sen heille suoda, jotta pääsee sitä sitten leikkaamaan. Hallituksen tiedonannosta ei käy ilmi, miten tämä voitaisiin edes käytännössä toteuttaa, mutta monimutkaiselta se kuulostaa. Tarkoituksena oli purkaa normeja ja helpottaa työllistämistä, mutta nyt hallitus on sotkeutumassa yhä syvemmälle työnantajan ja työntekijän väliseen sopimiseen. Ei ihme, että Suomen Yrittäjät ehti jo reagoida voimakkaasti näihin suunnitelmiin. Olisiko hallituksen jo aika lopettaa pakan sekoittaminen, ja jättää tämä kysymys työmarkkinoiden päätettäväksi?
Hallitus aikoo alentaa yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksua 1,72 prosenttiyksiköllä. Sosiaaliturvamaksulla rahoitetaan työtulovakuutusta, josta maksetaan ansiosidonnaisia sairaus- ja vanhempainpäivärahoja sekä työterveyshuollon korvauksia työnantajille. Suomihan on vuosien varrella saanut paljon aiheellista kritiikkiä siitä, että terveydenhuoltojärjestelmämme suosii työssäkäyviä, joilla on oikeus työterveyshuoltoon. Yksi perustelu tämän järjestelmän ylläpitämiselle on ollut se, että työnantajat ja palkansaajat rahoittavat sitä itse. Jos työantajamaksun 850 miljoonan euron alennus joudutaan paikkaamaan verorahoista, se tarkoittaisi, että jatkossa mm. työttömät, sairaat ja eläkeläiset maksaisivat veroistaan työssäkäyvien päivärahojen sekä työterveyshuollon kustannuksia. Tähänkö hallitus todella pyrkii?
Se, mikä vaikutus sosiaaliturvamaksun alennuksella on työpaikkoihin, onkin mielenkiintoinen kysymys. Työnantajien kustannuksiahan on lähimenneisyydessä alennettu kahteen kertaan varsin isoilla summilla, ensin työnantajan Kela-maksun poistolla ja sitten yhteisöveron laskulla. Työnantajan Kela-maksun vaikutuksista nykyinen hallituspuolue perussuomalaiset on ollut erityisen skeptinen. Viimeksi toukokuussa työministeri Jari Lindström ehdotti Kela-maksun palautusta. Viime vaalikaudella perussuomalaiset ehdottelivat toistuvasti varjobudjeteissaan maksun palautusta yksityisille työnantajille sillä perusteella, että ”tutkittua näyttöä työnantajan kansaneläkemaksun poiston vaikutuksista työllisyyteen ei ole”. Nyt perussuomalaiset kuitenkin seisovat hallituksen tiedonannon takana, kun siinä puhutaan jopa 50 000 uudesta työpaikasta.
Pakkolakien ja kustannuskilpailukykypuheen kannalta hullunkurista on, että viimeisimpien tietojen mukaan Suomen vienti on jo lähtenyt elpymään. Pellervon taloustutkimus arvioi eilen, että euroalueen talous on toipumassa, minkä ansiosta myös Suomen kilpailukykyongelmat ovat lievenemässä. Tutkimuslaitoksen huolena on kuitenkin – ei suinkaan suomalaisten työntekijöiden liian suuret palkat – vaan se, että kotimainen kysyntä polkee paikoillaan. Ei ihme että polkee, kun jatkuvalla puheella talouden synkästä tilasta on saatu kansa niin kriisitietoiseksi, ettei se enää uskalla kuluttaa. Palkkojen alentaminen, kuten myös lukuisat etuuksien leikkaukset, tulevat heikentämään tätä kotimaista kysyntää entisestään.